Tekstit

Jälleen Santiago de Compostelassa

Kuva
Perjantai-iltana saavuin bussilla Muxiasta Santiago de Compostelaan. Aioin yöpyä isossa Seminario Menor Alberguessa, jossa olin viettänyt pari yötä 7 vuotta sitten. En ollut varmistanut sen aukioloa ja pettymyksekseni se oli suljettu. Nyt tuli hätä käteen, mistä löytäisin majoituksen, kun alkoi olla jo kovin myöhä. Jälleen pyyntö ylhäälle ja edullinen oma huone löytyi puolen kilometrin päästä katedraalista. Aamulla lähdin kohti samaa hotellia, jossa olin ollut jo viikkoa aiemmin ja varannut huoneen lauantaille, mutta joka perjantaiksi oli loppuunmyyty. Katedraalin kohdalla vastaan tuli kukas muu kuin Jesus vaimonsa Nievesin kanssa. Taas halailtiin, myös Nievesin kanssa. Hän oli tullut juhlimaan Jesuksen paluuta vaellukselta. Kovasti siinä puhuivat, enkä nytkään ymmärtänyt kuin murto-osan, mutta kivaa oli. Sen jälkeen vein rinkkani hotellille ja suunnistin katedraalin klo 12 juhlavaan messuun. Ehtoollisen jälkeen messun kohokohta on suuren suitsutusas
6 kommenttia
Lue lisää

Mikä on totta, mikä legendaa?

Kuva
Vaellusmatkani aikana olen lukenut lukuisan määrän eri paikkakunnilla tapahtuneista ihmeistä ja legendoista. Tiedän, että ne ovat kuin satuja, mutta onko niissä jotakin todellisuuspohjaa taustalla? Tätä joudun kysymään itseltäni. Apostoli Jaakob mahdollisesti levitti evankeliumia Galician  alueella. Hänet kuitenkin teloitettiin Jerusalemissa. Tuotiinko hänen ruumiinsa Espanjaan, vai veikö vene yksin ruumiin Galician rannikolle, jonne hänen paikalliset opetuslapsensa hautasivat hänet siirtääkseen myöhemmin Santiago de Compostelaan? Onko Santiago de Compostelan katedraalissa todella Jaakobin luut? Evankelioiko apostoli Jaakob Finisterren alueella, joka oli ennen kristinuskoa auringon palvojien kulttipaikka? Ennen ajateltiin, että äärimmäisessä lännessä, auringon laskun paikassa suurmiehet olivat lähempänä tuonpuoleisuutta. Tuliko neitsyt Maria kiviveneellä Muxiaan lohduttamaan Jaakobia, ettei hänen työnsä tällä alueella ollut mennyt suinkaa
2 kommenttia
Lue lisää

Unelmani toteutui!

Kuva
Seitsemän vuotta sitten aikomukseni oli päättää vaellus Finisterreen, mutta se ei toteutunut. Ensimmäisenä iltana Santiago de Compostelassa sain niin pahan ruokamyrkytyksen, että jouduin viettämään 4 vrk lähinnä sängyssä maaten. Asia jäi vaivaamaan mieltäni. Ehkä se oli yhtenä yllykkeenä uudelle vaellukselleni. Tänään unelmani toteutui! Kaiken lisäksi sää on mitä mahtavin ja sain ihailla auringon laskua Finisterren majakalla (Faro de Fisterra). Mikä mahtava ja kiitollinen ptunne! Auringon häviäminen mereen kesti vähän yli 2 minuuttia. Näytti siltä, että se hyppeli alas mennessään. Joku voi varmaan kertoa syyn siihen. Aamupäivällä 15 km käveltyäni näkyviin tuli Atlantin valtameri. Sitä kohtihan olin kulkenut jo 850 km. Nyt alkoi todellistua tavoitteeni saavuttaminen. Finisterrellä on hieno Praia de Langosteiran hiekkaranta, jossa on lukematon määrä simpukoita. Olisiko juuri sen vuoksi Santiago de Compostelaan vaeltavien pyhiinvaeltajien tunnuksena kam
6 kommenttia
Lue lisää

Matkalla Finisterreen

Kuva
Tänään näin, yli 800 km taivallettuani, ensi kertaa järven. Saattaa se olla kyllä tekojärvikin. Järvisuomeen tottuneena on hämmästyttävää, ettei tässä maassa näytä olevan järviä Näköalat vaihtelevat täällä Galiciassa melkoisesti päivänkin aikana. Olen hämmästellyt, miten paljon täällä on eukalyptusmetsiä. Eukalyptus tuotiin Australiasta ja näyttää viihtyvän hyvin. Puu kasvaa suoraan ainakin metrin vuodessa. Matkan varrella lähes kaikki uudet istutusmetsät Santiagon jälkeen ovat olleet eukalyptusta. On täällä alkanut olla myös paljon mäntymetsää, kun maa muuttui karummaksi. Paikoin on kuin Lapissa olisi. Olen nyt Hospitalin kylässä, 31 km:n päässä Finisterresta. Tämä on maalaiskylä. Majatalon vieressä on navetoita, joista tutut tuoksut tuovat mieleen lapsuuden. Majatalojen (albergue, pension, meson) vuodepaikkojen hinnat ovat vaihdelleet 7-14 euron väliltä. Halvimpia ovat kuntien ylläpitämät alberguet, mutta niissä on yleensä epäsiisteintä
2 kommenttia
Lue lisää

Perillä Santiago de Compostelassa

Kuva
Tänään oli se mahtava päivä, kun saavuin 32 vaellus- ja yhden lepopäivän jälkeen Santiago de Compostelaan. Kolme tuntia vaelsimme Tomin kanssa vesisateessa. Olin pontsosta huolimatta märkä. Pyhiinvaeltajien toimistossa kännykällä rekisteröinnissä oli vaikeuksia, kun puhelin oli kostea ja hengityssuojaimen vuoksi silmälasit huurussa. Äheltämisen jälkeen onnistuin ja sain odotusnumeron ja pian todistuksen (Compostelan) vaelluksestani. Olen kertonut matkani aikana tapahtuneista "yhteensattumista", joita itse pidän merkkeinä siitä, että minua on johdatettu vaelluksella. Kun saavuimme katedraalin aukiolle, välittömästi minua tuli tervehtimään Jose. Hän oli se ystävällinen espanjalainen, joka Burgosista tarjosi oman alapetinsä minulle ja otti itselleen minulle annetun yläpedin. En ollut nähnyt häntä lähes kahteen viikkoon ja nyt juuri riemukkaimmalla hetkellä hän oli siinä. Eikä siinä kaikki. Kävimme Tomin kanssa syömässä Burger Kingissä ennen me
10 kommenttia
Lue lisää

Ilo on palannut vaeltajalle

Kuva
Tänään vaelsin yksin koko 32 km matkan Gonzarista Melideen. Kun ensimmäisestä isosta vastamäestä, n. 4 km olin selvinnyt, alkoi ilo virrata sisimpään. Se alkoi kulkurin vapauden tunteesta ja jatkui sitten lauluina. Ensin tuli Katri Helenan Puhelinlangat laulaa. Nuorena en siitä tykännyt, isä kylläkin. Olin rautalanka-aikakauden nuori. Nyt oli hyvä laulaa: ..."kulkurin taipaleella ei huolien häivää näy"... Sen jälkeen tuli: "Kiitos nyt Herran"... ja "Herraa hyvää kiittäkää".  Astorgassa osallistuin messuun ja ehtoollisen aikana soitettiin Schubertin Ave Maria. Se on soinut korvamatona siitä lähtien päivittäin. Hyräilin ja viheltelin sitä aikani ja lopulta päätin ottaa korvakuulokkeet ensi kertaa vaelluksen aikana ja kuunnella kunnolla. Kuuntelin kymmenkunta eri versiota. On se ihmeellinen ja koskettava sävellys! Nyt varmaan laulu soi päässä koko loppumatkan. Miksi vaeltaminen ilo oli välillä kadoksissa? Siihen en osaa vas
Lähetä kommentti
Lue lisää

Enää vajaat 100 km Santiagoon

Kuva
Tänä aamuna lähdin kävelemään Sarriasta jo klo 7.50. Alkumatkan tein taskulampun valossa. Havaitsin pari päivää sitten, että olin tehnyt virheen laskuissani ja tarvitsen kiriä yhden päivän verran, jotta ennättäisin sunnuntaina Santiagoon ja maanantaina ekstana kohti Finisterraa (maan loppua) ja Muxiaa. Tämä ylimääräinen ja haaveilemani reitti on noin 100 km ja vie Atlantin rannalle kauniisiin maisemiin. Tarkoitukseni on palata sieltä Santiagoon lauantaina 30.10. Kuljin aamupäivän yksin, kuten olen koko vaelluksen ajan halunnut. Tarvitsen aikaa rukoukseen, hiljentymisen ja asioiden pohtimiseen. Kerroin sen Tomille ja Stevelle ja heidänkin mielestään tämä menettely on oikein hyvä. Puolen päivän jälkeen kuljimme jälleen yhdessä. Matkalla ohitimme 100 km:n pylvään ja nyt matkaa Santiagoon on enää noin 85 km. Huomenna Steve jää pois vauhdista, kun hänen jaloissaan on ongelmia. Minä ja Tom aiomme vaeltaa 32 km. Eilen osallistuin jälleen Tomin kanssa messuu
Lähetä kommentti
Lue lisää