Ilo on palannut vaeltajalle

Tänään vaelsin yksin koko 32 km matkan Gonzarista Melideen. Kun ensimmäisestä isosta vastamäestä, n. 4 km olin selvinnyt, alkoi ilo virrata sisimpään. Se alkoi kulkurin vapauden tunteesta ja jatkui sitten lauluina. Ensin tuli Katri Helenan Puhelinlangat laulaa. Nuorena en siitä tykännyt, isä kylläkin. Olin rautalanka-aikakauden nuori. Nyt oli hyvä laulaa: ..."kulkurin taipaleella ei huolien häivää näy"... Sen jälkeen tuli: "Kiitos nyt Herran"... ja "Herraa hyvää kiittäkää". 
Astorgassa osallistuin messuun ja ehtoollisen aikana soitettiin Schubertin Ave Maria. Se on soinut korvamatona siitä lähtien päivittäin. Hyräilin ja viheltelin sitä aikani ja lopulta päätin ottaa korvakuulokkeet ensi kertaa vaelluksen aikana ja kuunnella kunnolla. Kuuntelin kymmenkunta eri versiota. On se ihmeellinen ja koskettava sävellys! Nyt varmaan laulu soi päässä koko loppumatkan.

Miksi vaeltaminen ilo oli välillä kadoksissa? Siihen en osaa vastata, mutta nyt tuntuu hyvältä, että lähdin tälle vaellukselle!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälleen Santiago de Compostelassa

Kuva
Perjantai-iltana saavuin bussilla Muxiasta Santiago de Compostelaan. Aioin yöpyä isossa Seminario Menor Alberguessa, jossa olin viettänyt pari yötä 7 vuotta sitten. En ollut varmistanut sen aukioloa ja pettymyksekseni se oli suljettu. Nyt tuli hätä käteen, mistä löytäisin majoituksen, kun alkoi olla jo kovin myöhä. Jälleen pyyntö ylhäälle ja edullinen oma huone löytyi puolen kilometrin päästä katedraalista. Aamulla lähdin kohti samaa hotellia, jossa olin ollut jo viikkoa aiemmin ja varannut huoneen lauantaille, mutta joka perjantaiksi oli loppuunmyyty. Katedraalin kohdalla vastaan tuli kukas muu kuin Jesus vaimonsa Nievesin kanssa. Taas halailtiin, myös Nievesin kanssa. Hän oli tullut juhlimaan Jesuksen paluuta vaellukselta. Kovasti siinä puhuivat, enkä nytkään ymmärtänyt kuin murto-osan, mutta kivaa oli. Sen jälkeen vein rinkkani hotellille ja suunnistin katedraalin klo 12 juhlavaan messuun. Ehtoollisen jälkeen messun kohokohta on suuren suitsutusas
Lue lisää

Perillä Santiago de Compostelassa

Kuva
Tänään oli se mahtava päivä, kun saavuin 32 vaellus- ja yhden lepopäivän jälkeen Santiago de Compostelaan. Kolme tuntia vaelsimme Tomin kanssa vesisateessa. Olin pontsosta huolimatta märkä. Pyhiinvaeltajien toimistossa kännykällä rekisteröinnissä oli vaikeuksia, kun puhelin oli kostea ja hengityssuojaimen vuoksi silmälasit huurussa. Äheltämisen jälkeen onnistuin ja sain odotusnumeron ja pian todistuksen (Compostelan) vaelluksestani. Olen kertonut matkani aikana tapahtuneista "yhteensattumista", joita itse pidän merkkeinä siitä, että minua on johdatettu vaelluksella. Kun saavuimme katedraalin aukiolle, välittömästi minua tuli tervehtimään Jose. Hän oli se ystävällinen espanjalainen, joka Burgosista tarjosi oman alapetinsä minulle ja otti itselleen minulle annetun yläpedin. En ollut nähnyt häntä lähes kahteen viikkoon ja nyt juuri riemukkaimmalla hetkellä hän oli siinä. Eikä siinä kaikki. Kävimme Tomin kanssa syömässä Burger Kingissä ennen me
Lue lisää