Perillä Santiago de Compostelassa

Tänään oli se mahtava päivä, kun saavuin 32 vaellus- ja yhden lepopäivän jälkeen Santiago de Compostelaan. Kolme tuntia vaelsimme Tomin kanssa vesisateessa. Olin pontsosta huolimatta märkä. Pyhiinvaeltajien toimistossa kännykällä rekisteröinnissä oli vaikeuksia, kun puhelin oli kostea ja hengityssuojaimen vuoksi silmälasit huurussa. Äheltämisen jälkeen onnistuin ja sain odotusnumeron ja pian todistuksen (Compostelan) vaelluksestani.
Olen kertonut matkani aikana tapahtuneista "yhteensattumista", joita itse pidän merkkeinä siitä, että minua on johdatettu vaelluksella. Kun saavuimme katedraalin aukiolle, välittömästi minua tuli tervehtimään Jose. Hän oli se ystävällinen espanjalainen, joka Burgosista tarjosi oman alapetinsä minulle ja otti itselleen minulle annetun yläpedin. En ollut nähnyt häntä lähes kahteen viikkoon ja nyt juuri riemukkaimmalla hetkellä hän oli siinä.

Eikä siinä kaikki. Kävimme Tomin kanssa syömässä Burger Kingissä ennen messua. Sieltä lähdettyämme ihmisvilinässä minut huomasi Jesus, se joulun lapsi, jonka nimessä on koko pyhä perhe. Häntä en ollut nähnyt yli kahteen viikkoon. Vastaavista useista "sattumuksista" kerroin edellisen vaellukseni blogissa (www.topihalonen.blogspot.com). 

Illalla osallistuimme Tomin kanssa pyhiinvaeltajien messuun katedraalissa. Sen jälkeen hyvästelimme siellä lämpimästi toisemme ja kiitimme matkakumppanuudesta. Tom kutsui minut Kalifornian San Diegoon käymään ja minä hänet Suomeen. Nähtäväksi jää, tuleeko totta?

Vielä en oikein osannut juhlia saapumistani Santiago de Compostelaan. Huomenna on aikomukseni jatkaa kohti Finisterrea ja Muxiaa, vaellusta, joka jäi 7 vuotta sitten toteutumatta täällä ensimmäisenä yönä tulleen vatsasairauden vuoksi. Juhlin nyt sentään sen verran, että vietän yön ihanassa vuoteessa hotellissa, yksin kuulematta yskimistä, kuorsaamista ja keskusteluja. Mikä onni 😀
Tulen vielä kertomaan kuulumisia huomenna alkavasta bonusvaelluksesta.

Kommentit

  1. Hienoa Topi!
    Varjelusta "loppusuoralle"!
    Keijo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Keijo mukana elämisestä ja toivotuksestasi!

      Poista
  2. Pitkä monin tavoin rikas vaellus takana, aivan mahtava suoritus fyysisesti ja psyykkisesti. Onnea myös Finisterren reissulle. Kiitos, kun olemme saaneet olla mukana täältä kotisohvalta käsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaija kommentistasi. Sinä olit yksi vaikuttaja siihen, että aloin kirjoittaa blogia.

      Poista
  3. Mahtavaa Topi🤩olet kyllä aikamoinen seniori-vaeltaja🏃🙍‍♂️. Rakkaat terveiset Siilinlahden rannasta❣️ Suojelusta matkan jatkoon🙏! T. M&J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mallu ja Janne mukana elämisestä ja toivotuksista. ME-terveiset❣️

      Poista
  4. Hienoa, Topi! 🤗
    Hatun nosto sitkeästä vaelluksestasi ja päämäärän saavuttamisesta. Olemme seuranneet matkakertomustasi. Kiitos, että olet jakanut sitä. Terveiset lapsuuskotisi maisemista, olimme siellä viime viikon.
    Hyvän Taivaan Isän varjelus saattakoon sinua edelleen!
    Mauno ja Sointu-Sisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sointu-Sisko ja Mauno! Näitä extreme-matkoja tuli harrastettua nuorenakin. Sinun kanssasi Mauno teimme mopolla reissun Lappiin silmät kirvellen ilman suojalaseja hiekkateitä pitkin ja Kemijärvellä maantie/rautatiesillalla polkimen menettäneenäkin.

      Poista
  5. Hienoa Topi ja onnittelut upeasta reissusta! Olet kyllä kova kuntoinen niin henkisesti kuin fyysisesti kun jaksat viedä vaativan reissun läpi. Näytät hienoa mallia nuoremmalle polvellekin. Tsemppä loppureissuun! T. PekkaP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pekka! Tässä varmaan kohta tulen ylpeäksi, kun saan niin hyviä kommentteja!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskaimmat päivät ovat takana.

Camino kutsui takaisin

Pamplonaa kohti "antenni" herkistyneenä