Vaelluksen raskain päivä on onnellisesti takana

Tämänpäiväinen vaellukseni 29 km oli pelkkää nousua. Loput 8 km oli vielä erityisen jyrkkää mäkeä, jolloin lisäksi sai olla tarkkana, ettei kävele hevosen tai lehmän ulosteisiin. Toki tiesin, että edessä tulisi olemaan rankka päivä. Siksi pyrin jarruttamaan vauhtiani, etten väsyisi loppumatkan jyrkällä osuudella. Olen oppinut vaelluksen aikana puhumaan itsekseni. Jouduinkin  toppuuttelemaan itseäni sanomalla usein: "Topi ota rauhallisesti, älä kiirehdi". Aloitin vaelluksen klo 8 ja tulin majapaikkaan O' Cebreirossa klo 16.40. Matkalla pidin lukuisia pysähdyksiä, jolloin nautin baareissa välipalaa tai juomista. Joskus oli pakko pysähtyä pulssin tasaamiseksi ja veden nauttimiseksi. Samalla sain nauttia huikeista näköaloista.
Juuri ennen O' Cebreiron kylää Castilian & Leonin autonominen alue vaihtui Galiciaksi.
Santiago de Compostelahan on Galiciassa, joten olen "hyvää vauhtia" lähestymässä sitä. Viikon päästä olen toivottavasti ensimmäisessä määränpäässäni Santiagon katedraalissa.

Eilen vaellukseni päättyi Villafranca del Bierzoon. Jos pyhiinvaeltaja oli ennen vanhaan niin sairas tai heikossa kunnossa, ettei olisi jaksanut kiivetä vuoriston yli Galiciaan, hänellä olisi ollut mahdollisuus saada syntinsä anteeksi ja todistuksen pyhiinvaelluksestaan (Compostela) kulkemalla Anteeksiannon ovesta, Puerte del Perdon, sisälle tämän kaupungin kirkkoon. Sen jälkeen hän olisi päässyt kotimatkalle. Minulla oli sentään voimia niin paljon jäljellä, etten harkinnut tätä vaihtoehtoa.

Kaksi edellistä yötä olen saanut olla neljän hengen huoneessa sattumoisin  kahdestaan englantilaisen Steven kanssa. Häneen olen tutustunut jo useamman päivän aikana, muttemme ole kulkeneet yhdessä missään vaiheessa. Silti olemme osuneet samaan ruokapöytään ja samaan majapaikkaan. Samoin kalifornialainen Tom on ruokailut kanssani illallista samassa pöydässä useampaan kertaan. Näin näitä tuttavuuksia tulee väkisinkin, kun monet käyttävät samaa matkaopasta ja yöpyvät samoissa kaupungeissa tai kylissä. 
Varauduin jo edeltä tähän päivään ja palkitsin itseni varaamalla majapaikasta oman huoneen. Tämä on luksusta vaeltajalle.

Päivän kruunasi messussa ja ehtoollisella käynti kylän kirkossa. Jos joku lukijani on lukenut Paolo Coelhon kirjan Pyhiinvaeltaja, niin juuri tästä kirkosta kirjan päähenkilö löysi etsimänsä miekan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskaimmat päivät ovat takana.

Camino kutsui takaisin

Pamplonaa kohti "antenni" herkistyneenä