Matkalla kohti Astorgaa, jossa vietän lepopäivää

Olen nyt 22 vaelluspäivän jälkeen nauttimassa Astorgan kaupungissa ensimmäisestä lepopäivästäni. Kun varpaat ovat nyt paremmassa kunnossa,  kuljin eilen 32 km. Tuollaisen vaelluksen jälkeen tosin viimein tuntui siltä, että tämän ikäinen tarvitsee välillä lepoakin.

Astorgaa lähestyessä 200 km kestänyt vaellus Mesetalla päättyi ja maasto muuttui mäkisemmäksi. Savipeltojen sijaan pellot alkoivat olla heikkoravinteisia, hiekkapohjaisia ja täynnä pikkukiveä.
Lapsina meidän sisarusten tehtävänä oli kyntämisen ja muokkauksen jälkeen kerätä kivet pellolta hevoskärriin. Täällä se tehtävä olisi mahdoton. Sääliksi käy viljelijöitä, jotka yrittävät saada noilta kuivilta pelloilta elantonsa, kuten tältä auringonkukkaviljelykseltä.

Kuljin eilen Puente de Orbigon sillan kautta. Se on kuuluisa siitä, että vuonna 1434 aatelinen ritari Don Suero de Quinones sai rukkaset kosittuaan kaunista neitoa. Tästä suuttuneena hän heitti haasteen, että taistelee jokaista urhoa vastaan, joka yrittää ylittää kaupungin sillan. Ritarit kaikkialta Euroopasta ottivat haasteen vastaan. Ritari puolusti siltaa menestyksekkäästi kuukauden ajan, kunnes oli voittanut 300 kaksintaistelua. Sen jälkeen hän uskollisten toveriensa kanssa eteni Santiago de Compostelaan kiittääkseen siitä, että oli vapautunut rakkautensa kahleista ja että oli myös palauttanut miehisen kunniansa.

Sillan vieressä on Hospital del Orbigon pikkukaupunki. Hämmästyin, kun takaa alkoi kuulua aika ajoin auton äänimerkin huudatusta. Lopulta auto ajoi minusta ohi ja huudatti torvea, avasi peräluukun ja sieltä paljastui vastaleivottuja leipiä. Viereisten talojen asukkaat tulivat rahojensa kanssa hakemaan leipää. Toiset olivat jättäneet pussin oven pieleen, johon kuski laittoi leivät. Kai pussissa oli sopiva rahamäärä odottamassa. Eräs mummo huikkasi kuskille, että odota niin haen rahaa. Mummo viipyi minuutin rahan haussa ja kuski huusi, että "äkkiä, äkkiä". Kun sitten mummo viimein tuli, niin alkoi riitely. Siinä meni toinen minuutti hukkaan. Pitkin kaupunkia liikkui näitä leipälähettejä.

Hospital muuten tarkoitti majataloa, jossa majoituksen antamisen lisäksi hoidettiin vaeltajien kaikenlaisia vaivoja. Nykyisinhän hospitaalit ovat pelkästään sairaaloita.

Hospital del Orbigosta Astorgaan oli yli 10 km asumatonta maastoa. Olin varustautunut hyvin, ettei tulisi nälkä. Tässä on lounastarpeeni: kinkkuviipaleita juustoviipaleisiin käärittyinä, tonnikalaa, mandariini ja keksiä, jotka sain kanadalaisilta vaeltajilta. Vastineeksi annoin heille suklaata, jota itsekin nautin jälkiruoaksi. Vesi oli palanpainikkeena.

En arvannut, että muutaman km:n päässä olisi keidas erämaassa. Paikallinen mies oli järjestänyt kaikkea hyvää, jota väsyneet, nälkäiset ja janoiset vaeltajat himoitsevat. Maksu oli vapaaehtoista, mutta arvaan, ettei hän tappiokseen sitä tee. Kilometriä ennen keidasta takaani polki vastamäkeä pyöräilijäpariskunta. Rouva hätisteli kärpäsiä ja huusi miehelleen: pörrää, pörrää. Sitten minä huikkasin: pörrää, pörrää. Olin kävellyt 500 km kohtaamatta suomalaisia ja sitten yksi sana, joka taatusti paljastaa kansalaisuuden, kuuluu takaa! Kuvassa kävelevä nainen ja penkillä istuva mies nauttivat hekin keitaan antimista.

Astorgassa olisi katseltavaa pitemmäksikin aikaa, mutta tyydyin katselemaan Gaudin suunnittelemaa Astorgan piispan palatsia, joka rakennettiin v. 1889-1913. Rakentamiseen kului aikaa, kun Gaudi riitautui rakennuttajien kanssa. Oli kyllä niin mahtava palatsi, että kylläpä piispan on ollut hyvä asustella. Nyt se toimii Caminon museona.

Toinen kohde, johon tutustuin, oli 1400-luvulla rakennettu katedraali. Jälleen kerran jouduin ihmettelemään, miten valtavasti rahaa ja työpanosta onkaan aikoinaan käytetty näiden kirkkojen, katedraalien, palatsien ja linnojen rakentamiseen. Kun menen sisälle kohteeseen, on aivan mahdotonta ryhtyä katselemaan yksityiskohtia.

Kiitos teille lukijat, kun jaksoitte lukea loppuun vuodatustani. Kerrankin oli aikaa kirjoittaa, onhan nyt lepopäiväni!

Kommentit

  1. Kiitos Topi, oli ilo lukea matkatarinaasi. Turvallista matkan jatkoa🙏❣️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mallu ja Janne blogin seuraamisesta. Seuraava painos tulee varmaan myöhään sunnuntai-iltana. Silloin on nopeampaa maastoa kulkea, kuin 2 viimeisintä päivää ja jää aikaa kirjoittaa blogia.

      Poista
  2. Todella mukava lukea niin hyvin kirjoitettuja, kuvailevia tekstejäsi,. Mukana kuljetaan ajatuksissa. Joskus tulee täällä mökillä mieleen, että missähän paikassa se Topi tänään liikkuu. Vaella turvallisesti! T. Kaija ja Allan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaija ja Allan kommentistanne. Oikein mukavaa, että seuraatte etenemistäni. Ensi viikolla tulenkin (jHs) sinulle Kaija tutuille seuduille, kun saavun Sarriaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskaimmat päivät ovat takana.

Camino kutsui takaisin

Pamplonaa kohti "antenni" herkistyneenä