Kärsimyksen taival Burgosista Hornillosiin

Olen jo viikon ajan kärsinyt jalkavaivoista. Ensin tulehtui vasemman jalan nimetön. Kun se alkoi parantua, tuli oikean jalan pikkuvarpaaseen rakko. Puhkaisin sen, mutta ei ota parantuakseen. Burgosista lähdettyäni myös nilkan ulkosyrjä alkoi hiertyä epämukavasti. Johtuneeko se epätavallisesta askeltamisesta? Eikä siinä kaikki! Käveleminen meni puolivälissä taivaltamista niin hankalaksi, että istahdin penkille ja katsoin, mikä oli ongelmana. Nyt oikean jalan keskivarpaaseen oli tullut iso rakkula. Desinfioin sen ja puhkaisin rakon ja laitoin Compeed-laastarin. Lisäksi otin pari Panadol 500-tablettia. Näin pystyin nilkuttamaan loppumatkan majataloon. 

Suihkun jälkeen huolsin varpaat. Nyt huomasin, että pikkuvarpaaseen oli vieläkin kertynyt paljon nestettä. Linkuttaedsani mietin, miksi me lähdemme pyhiinvaellukselle tietäen, että emme selviydy ilman kaikennäköisiä vaivoja. Camino antaa kuitenkin jotain, mikä voittaa kaikki vaikeudet. Mikä se jokin on,  en vielä osaa sanoin kuvata. Aina kuitenkaan matkanteko ei pääty onnellisesti. Eilen eräs vaeltaja oli liukastunut vesisateessa vuorelta alastullessa niin, että hänet jouduttiin noutamaan sieltä ambulanssilla. Täällä majapaikassa eräs britti kertoi, että hänen vaimolleen oli tullut jalkaan jännetulehdus ja oli joutunut palaamaan kotiinsa. Mies jatkaa yksin.

Kun olen käynyt kirkoissa ja katedraaleissa, minua on hämmästyttänyt se, kuinka valtavan suuren arvostuksen neitsyt Maria täällä saa. Häntä kuvataan taivaan kuningattarena Jeesus-lapsi sylissään. Tänään alkumatkalla ajattelin tätä ja heitinpä rukouksen, että jotenkin tämä asia avautuisi minulle tällä matkalla, samoin kuin pyhimysten rooli. Miten he voivat vaikuttaa tähän pieneen ihmiselämään. Onhan meille suomalaisille tuttua mm. Valamon luostarissa oleva konevitsalaisen Jumalan äidin ikoni, jonka äärellä monet ovat kertoneet saaneensa avun ongelmiinsa. Nunna Kristoduli kirjoitti kirjassaan Maahan laskeutuvat sypressit monista ihmeistä, joita kuolleiden pyhien kerrotaan dokumentoidusti tehneen, kun heitä on pyydetty auttamaan. Tätä myös siis mietin ja pohdin alkumatkasta.

 

Jalanhoitopysähdyksen jälkeen olin ohittamassa pikkuruista kirkkoa, kun sen ovelta viittilöi minulle vanhahko nainen, että tule sisälle. Niinpä menin. Sen alttariseinällä ylinnä on Jeesus ristillä, mutta alttarireliefissä istuu kruunupäinen Maria Jeesus-lapsi sylissään. Alttariliinassa lukee Madre (Äiti). Kun olin lähdössä pois, nainen halusi antaa välttämättä leiman pyhiinvaelluspassiin. Palauttaessaan passin hän pani pienen kaulariipuksen sen väliin. (Tätä medaljongia kutsutaan englanniksi nimellä Miraculous Medal ja siihen liittyy paljon ihmekertomuksia. Voit lukea siitä googlettamalla.)

Sitten hän otti minua kädestä kiinni ja katsoi pitkään kiinteästi silmästä silmään. Luulen, että hän rukoili puolestani. Lisäksi hän sanoi hyvästellessä mm. sanan Madre. Mitä siinä tapahtui? Oliko tämä alkua sille, että Marian arvoitus tulee selviämään minulle?