Raskaimmat päivät ovat takana.
Mahtavia näköaloja. Sydän on riemuissaan, kun näen toinen toistaan upeampia vuoristomaisemia. Tämä vaiva kannattaa kokea uudestaan ja uudestaan.
Matka Vantaalta St. Jean Pied de Portiin sujui erittäin hyvin. Ensin lentäen Pariisiin ja sitten 3:lla junalla määränpäähän. Perillä olin klo 18.15. Viimeinen etappi tapahtui vuoristojunalla, joka sinällään oli kokemuksen arvoista.
Kulkiessani sain kokea lapsuudesta tuttuja tuoksuja, näkymiä ja ääniä: kello kaulassa liikkuvia lehmiä ja niiden lannan tuoksua, tuhannet lampaat vuoren rinteillä ja niiden määkinä, vapaana liikkuvat hevoset, kiekuvat kukot. Sain palata takaisin ajan kultaamaan lapsuuteen! Uskomatonta!
Toki Pyreneitten vuoriston ylitys Napoleonin reittiä otti voimille, mutta tämä täytyi ehdottomasti kokea. Uutta vuoden 2014 vaellukseen (www.topihalonen.blogspot.com) nähden oli majapaikoissa olevat koronarajoitukset. Maskia täytyy pitää kaikissa sisätiloissa, käsihygieniää pitää noudattaa kuten Suomessakin. Ranskan puolella piti ravintolassa esittää koronapassi ja majapaikkoihin ei oteta yhtä paljon vaeltajia kuin aiemmin. Lisäksi monet vapaaehtoisvoimin pidettävät pyhiinvaeltajien majapaikat ovat suljettuja. Vain 30 prosenttia vuodepaikoista on käytettävissä. Siksi etukäteen varaaminen on välttämätöntä, toisin kuin ennen.
Matkalla vuoristossa oli kuusi- ja mäntymetsiä, mutta vähän erirotuisina kuin Suomessa, mutta enimmäkseen pyökkimetsiä. Eläinlaumoja näkyi kuten Pyreneilläkin, mutta ne olivat pelloilla.
Toivottavasti viihdytte blogia lukiessa. Seuraavalla kerralla pyrin kertomaan jotain Pamplonasta.
Keskiviikkona alkoi vaellus Espanjan puolelle Pyreneitten yli Roncesvallesiin, jonne matkaa kertyi lähes 30 km, mutta kun nousua oli lähes 1400 m se oli näin vanhalle (72 v) ihan hyvä suoritus. Aamulla oli nähtävissä täysikuu, sitten usvaa alempana ja auringon noustessa mielettömän kauniita näköaloja.
Kulkiessani sain kokea lapsuudesta tuttuja tuoksuja, näkymiä ja ääniä: kello kaulassa liikkuvia lehmiä ja niiden lannan tuoksua, tuhannet lampaat vuoren rinteillä ja niiden määkinä, vapaana liikkuvat hevoset, kiekuvat kukot. Sain palata takaisin ajan kultaamaan lapsuuteen! Uskomatonta!
Tänään 23.9 vaelsin myös lähes 30 km vuoristosta maastoa. Nämä kaksi päivää ovat vaelluksella raskaimmat, mutta ehdottomasti myös antoisimpia. Lauloin riemuissani alkumatkalla, mutta loppumatkalla tuntui, etteivätkö nämä jyrkät nousut ja laskut koskaan lopu. Lopulta kuitenkin pääsin kuin pääsinkin Larrasoanaan, n. 15 km:n päähän Pamplonasta. Sinne on huomenna helppo matka, ikäänkuin lepopäivä.
Vesi on vaeltajalle elintärkeää. Aina täytyy pitää huoli, ettei kulje lähteen ohi, muuten voi joutua syrjäseuduilla tosi ongelmiin. Onneksi opaskirjassa kerrotaan lähteiden paikat.
Onpas hienoa Topi että olet uudestaan lähtenyt ikimuistoiselle retkelle. Mukava hypätä taas kyytiin ja päästä lukemaan reissusi etenemisestä. Hurjasti tsemppiä reissuun!
VastaaPoistaT. Pekka P
Tosi hienoa, kun kirjoitat vaelluksesta ja näin saa kulkea kanssasi. Kauniit ovat maisemat! Vaan aika vaativilta nuo korkeuserot vaikuttavat. Tsemppiä ja nautinnollisia hetkiä!
VastaaPoista