Camino kutsui takaisin

Vaelsin vuonna 2014 vanhaa pyhiinvaellusreittiä lounais-Ranskasta Espanjan Santiago de Compostelaan jäätyäni eläkkeelle. Muutettuamme Vantaalle olen osallistunut Vantaankosken srk:n miestenpiiriin, jossa minun piti kertoa vaelluksestani jo viime syksynä, mutta coronavirus esti sen suunnitelman toteutumisen. Palauttellessani vaellusta mieleeni, Camino alkoi kutsua takaisin. En voinut kieltäytyä kutsusta. Niinpä huomisaamuna suuntaan kohti Pariisia ja sieltä junalla lounais Ranskaan Pyreneitten vuoriston juurelle Saint Jean Pied de Portiin.

Rinkassa on painoa noin 9 kg, mikä on liikaa, mutta 40 vuorokauden syysvaellukselle tarvitsee ottaa hieman enemmän varusteita kuin kesäaikana. Minulla on mukana perheeni siunaus matkalle ja kävin lisäksi pyhiinvaeltajalle sopivasti eilen Myyrmäen Virtakirkossa messussa ja ehtoollisella. Näin olen valmis vaeltamaan ja kohtaamaan sen, mitä 800 km pituinen tie Santiago de Compostelaan tulee tarjoamaan.

Viime kerralla jatkovaellus Atlantin rannikolle jäi toteutumatta perillä iskeneen vatsataudin vuoksi, mutta nyt on tarkoitus uusia yritys. Tein eilen vaimoni Ullan kanssa viimeisen kuntotestauksen kävelemällä täyden rinkan kanssa 10 km, välillä nauttien mahtavasta syyspäivästä ja hiillosmakkarasta. Tervetuloa siis seuraamaan vaellustani. Kirjoittelen kuulumisistani muutaman päivän välein. Nettiosoitteeni on www.topihalonen2021.blogspot.com tai Google haulla: Topi Caminolla 2021.
72-vuotias ukki on vielä kohtalaisen rempseässä kunnossa.

Kahvihetki hiilloksen valmistumista odotellessa. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälleen Santiago de Compostelassa

Kuva
Perjantai-iltana saavuin bussilla Muxiasta Santiago de Compostelaan. Aioin yöpyä isossa Seminario Menor Alberguessa, jossa olin viettänyt pari yötä 7 vuotta sitten. En ollut varmistanut sen aukioloa ja pettymyksekseni se oli suljettu. Nyt tuli hätä käteen, mistä löytäisin majoituksen, kun alkoi olla jo kovin myöhä. Jälleen pyyntö ylhäälle ja edullinen oma huone löytyi puolen kilometrin päästä katedraalista. Aamulla lähdin kohti samaa hotellia, jossa olin ollut jo viikkoa aiemmin ja varannut huoneen lauantaille, mutta joka perjantaiksi oli loppuunmyyty. Katedraalin kohdalla vastaan tuli kukas muu kuin Jesus vaimonsa Nievesin kanssa. Taas halailtiin, myös Nievesin kanssa. Hän oli tullut juhlimaan Jesuksen paluuta vaellukselta. Kovasti siinä puhuivat, enkä nytkään ymmärtänyt kuin murto-osan, mutta kivaa oli. Sen jälkeen vein rinkkani hotellille ja suunnistin katedraalin klo 12 juhlavaan messuun. Ehtoollisen jälkeen messun kohokohta on suuren suitsutusas
Lue lisää

Ilo on palannut vaeltajalle

Kuva
Tänään vaelsin yksin koko 32 km matkan Gonzarista Melideen. Kun ensimmäisestä isosta vastamäestä, n. 4 km olin selvinnyt, alkoi ilo virrata sisimpään. Se alkoi kulkurin vapauden tunteesta ja jatkui sitten lauluina. Ensin tuli Katri Helenan Puhelinlangat laulaa. Nuorena en siitä tykännyt, isä kylläkin. Olin rautalanka-aikakauden nuori. Nyt oli hyvä laulaa: ..."kulkurin taipaleella ei huolien häivää näy"... Sen jälkeen tuli: "Kiitos nyt Herran"... ja "Herraa hyvää kiittäkää".  Astorgassa osallistuin messuun ja ehtoollisen aikana soitettiin Schubertin Ave Maria. Se on soinut korvamatona siitä lähtien päivittäin. Hyräilin ja viheltelin sitä aikani ja lopulta päätin ottaa korvakuulokkeet ensi kertaa vaelluksen aikana ja kuunnella kunnolla. Kuuntelin kymmenkunta eri versiota. On se ihmeellinen ja koskettava sävellys! Nyt varmaan laulu soi päässä koko loppumatkan. Miksi vaeltaminen ilo oli välillä kadoksissa? Siihen en osaa vas
Lue lisää

Perillä Santiago de Compostelassa

Kuva
Tänään oli se mahtava päivä, kun saavuin 32 vaellus- ja yhden lepopäivän jälkeen Santiago de Compostelaan. Kolme tuntia vaelsimme Tomin kanssa vesisateessa. Olin pontsosta huolimatta märkä. Pyhiinvaeltajien toimistossa kännykällä rekisteröinnissä oli vaikeuksia, kun puhelin oli kostea ja hengityssuojaimen vuoksi silmälasit huurussa. Äheltämisen jälkeen onnistuin ja sain odotusnumeron ja pian todistuksen (Compostelan) vaelluksestani. Olen kertonut matkani aikana tapahtuneista "yhteensattumista", joita itse pidän merkkeinä siitä, että minua on johdatettu vaelluksella. Kun saavuimme katedraalin aukiolle, välittömästi minua tuli tervehtimään Jose. Hän oli se ystävällinen espanjalainen, joka Burgosista tarjosi oman alapetinsä minulle ja otti itselleen minulle annetun yläpedin. En ollut nähnyt häntä lähes kahteen viikkoon ja nyt juuri riemukkaimmalla hetkellä hän oli siinä. Eikä siinä kaikki. Kävimme Tomin kanssa syömässä Burger Kingissä ennen me
Lue lisää